”Nyt en vaihtaisi alaa missään nimessä.”
”Kipinät lentävät pilkkopimeässä hallissa ja koneistaja on yltä päältä noessa ja rasvassa… Mutta itselläni harvoin edes kädet likaantuvat töissä”, naurahtaa ATA Gearsin 5-akselikoneistaja Niko Honka. Monen mielikuva koneistajan työstä saattaakin olla kaukana siitä, mitä se todellisuudessa on – enemmän tietokoneella olemista kuin fyysistä vääntämistä.
Hyvät työkaverit, joustava työaika, säännölliset tulot, kiinnostavat ja vaihtelevat työtehtävät: Niko Honkalle koneistajan työ on ammatti, josta hän ei osannut edes unelmoida. ATA Gearsin koneistajat valmistavat vaativia hammaspyöriä, joita käytetään esimerkiksi laivojen keulapotkureissa ja porauslautoissa. Hammaspyörät ovat tehonsiirtokyvyltään huikeat 100 kW—10 MW.
Nuorena poikana Niko ei kokenut varsinaista intohimoa metallialalle, vaan hän ajautui alalle lähinnä sen vuoksi, että metallialalle pääsi helposti ja siellä oli kuulemma kohtuullisen hyvät palkat. Valmistuttuaan käyttötekniikan mekaanikoksi Lappeenrannassa vuonna 1994 Niko kokeili töitä monella alalla, mm. sahalla sekä kuljetusten ja hinausten parissa ja päätyi sitten Tampereelle vuonna 1997. ”Minulle sanottiin, että Tampereella on metallialan töitä, ja se kyllä pitikin paikkansa. Ehdin olla vain muutaman kuukauden aikuiskoulutuskeskuksessa, kun minut käytännössä työnnettiin töihin. Monta paikkaa olisi ollut tarjolla, mutta valitsin ATAn”, kertoo Niko.
Lisäkouluttautumista työn ohessa
Nikon työnkuva koneistajana on muuttunut uran aikana paljon, ja hän on opiskellut jopa kaksi ammattitutkintoa työn ohessa. ”ATAlla on tarjoutunut kiitettävästi mahdollisuuksia kouluttautua töiden ohessa. Suoritin vuonna 2010 koneistajan ammattitutkinnon ja vuonna 2020 tuotantotekniikan ammattitutkinnon.” Alkuun Niko työskenteli hammastuskoneella, eli niin sanotusti kädet rasvassa, mutta koneistajan ammattitutkinnon myötä hän siirtyi 5-akseliseen koneistuskeskukseen, jossa työskentelystä iso osa kuluu tietokoneella vaativien hammaspyörien työstöratoja suunnitellen. Se sopii Nikolle, sillä hän puuhastelee tietokoneiden parissa vapaa-ajallakin, ja on jopa itse kasannut kotikäytössä olevan tietokoneensa. ”Tykkään työstäni ja osaan sen. On kiinnostavaa tehdä 3D-malleja ja suunnitella työstöratoja. En pelkäksi napin painajaksi haluaisikaan missään nimessä”, toteaa Niko.
Koneistajan työ sopii monelle – myös tietokoneista innostuville nuorille
Nikosta paistaa tyytyväisyys työhönsä ja uraansa, joka tupsahti eteen sen kummemmin suunnittelematta. Niko on valittu työyhteisössään myös pääluottamusmieheksi. Kovaa varustevoimannostotreeniä harrastavalle viiden lapsen isälle iltavuorotkin maistuvat. ”Työ tuo vakautta elämään ja mahdollistaa monta asiaa, mitä haluan tehdä. On ihan mukavaa tulla iltavuorosta kotiin, kun talo on hiljainen ja muu perhe on jo nukkumassa. Liukuva työaika on todella tärkeä, ja arvostan sitä paljon. Saamme myös Aamulehden kotiin, meillä on ruoka- ja polkupyöräetu, kulttuuri- ja liikuntasetelit ja matalan hierarkian talossa voin jutella niitä näitä kaikkien kanssa, myös toimitusjohtajan”, listaa Niko.
Kenelle koneistajan työ sitten sopii Nikon mielestä? ”Meillä on hyvin erilaisia ihmisiä koneistajana, eikä ole olemassa vain yhtä tyyppiä, joka sopisi koneistajaksi. Se, että tykkää puuhata tietokoneiden kanssa on hyödyksi. Työssä on paljon vaihtelua, ja ATAlla on mahdollista siirtyä työtehtävästä toiseen ja edetä urallaan, mikä on mielestäni tosi hienoa. On työkavereita, jotka ovat siirtyneet hammastuksesta sorvaukseen tai työnjohtajiksi. Toivoisin, että nuoria tulisi enemmän alalle. He eivät välttämättä tiedä, mitä koneistajan työhön nykyään kuuluu. Työ ei ole likaista eikä raskasta. Suhteellisen varma työ, hyvä palkka, järkevät työajat sekä ison talon edut ovat aika mukavia plussia elämässä”, summaa Niko.